i don't know what to think about anymore
me someday
tuli taas syötyä eileen.
muusia,
3 nakkia,
sipsiä,
dippiä,
ja karkkia.
ihan hirveästi.
en pysty hillitsemään itseäni,
ei edes Seronil 40mg auta enää.
ennen se siis hillitsi minua aika paljonkin,
mutta ei enää.
tunteeni ovat olleet vuoristorataa.
olen ollut liian iloinen
ja mulla on menny liian lujaa.
Voi että, tekisi mieli ravistella sua.. Koskaan ei voi olla liian iloinen! Kauneutta on iloisuus, hersyvä nauru ja itsevarmuus. Näitä ei saa millään laihdutuksella aikaan, vaan sillä, että hyväksyy itsensä ja alkaa rakastaa itseään sellasena kuin on! Tekstisi kolahtivat, sillä ne olivat kuin pikkusiskoni päiväkirjasta. Hän on todella kaunis ja paino ollut aina indeksin alakantissa, mutta hänellä on täysin kieroutunut minäkuva. Se satuttaa mua isosiskona todella paljon, enkä oikein voi tehdä asialle muuta, kuin sanoa kivoja asioita ja odottaa hänen kasvavan vielä muutaman vuoden niin että tajuaa, että elämässä on paljon tärkeämpiä asioita, kuin ulkonäkö (hän on nyt 20, ja kamppaillut omakuvansa kanssa ehkä 14-vuotiaasta). Ole kiltti äläkä kiduta itseäsi niin turhalla asialla kuin laihduttaminen. Itseäni pari "ylimääräistä" kiloani ärsyttivät, mutta arvaapa, milloin ne hävisivät pois kuin itsestään? Silloin, kun lopetin niistä pingottamisen. Päätin, että syön miten tykkään enkä rajoita mitään suklaata ja karkkeja. Aloin kuunnella kehoani tarkasti ja se kyllä kertoi minulle, halusinko TODELLA syödä vielä toisen jäätelön tai kolme suklaapalaa lisää. Makeansyöntini väheni kuin taikaiskusta, kun aloin kuunnella kehoni todellisia tarpeita sekä lisäsin aamiaisen ja illallisen annoskokoa niin, ettei välipaloja enää samalla tavalla kaivannut!
VastaaPoistaPs. Kuvan tyttö on kuin siskoni. Luiden törrötys ei ole kaunista - itsekin säikähdin keväällä isojen kokeiden jälkeen peilikuvaani, kun olin laihtunut useamman kilon ja koko yleisilme oli kaventunut nin kovasti. Silmiäni vihloo joka kerran, kun näen siskoni törröttävän selkärangan hänen kumartuessaan alas paitaa vaihtaessa (hän ei ole kuitenkaan sairaalloisen laiha, vaikka siltä kuulostaa, meillä on isot luut :D ) Haluaisitko oikeasti törröttävän selkärangan? Kuten sanoin, näky on lähinnä yököttävä. Eihän sellaiseen uskalla edes koskea (myös suurin osa miehistä on aivan varmasti tätä mieltä). Laihtumisen myötä tulee myös huimaus ja voimattomuus. Olo on välillä kuin huojuvalla linnunpelättimellä tuulessa.
Toivon, että keskityt elämään täysillä, syömään paremmin ja nauramaan enemmän. Aloita vaikka jooga, jossa kehon kuvaan ja mielen hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota. En halua, että sinustakin tulee siskoni kaltainen laiha kontrollifriikki :( tsemppiä ja entistä enemmän iloa ja naurua elämään!
t. Enkeli
Pakko kommentoida, koska olen samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa. Tulen joka kerta niin surulliseksi löytäessäni tällaisen laihdutusblogin, jonka kirjoittaja ei ole mitenkään lihava... Ja tosiaan; useimmat miehet oikeasti pitävät siitä, että on myös lihaa luiden ympärillä. Nykyiset kauneusihanteet ovat ihan vääristyineitä, älä mieti syömisiä noin paljon.
PoistaTähän vastaan myös itse. Suurin osa miehistä ei tykkää kauhean luisevista naisista. Oma poikaystäväni melkein pomppi kattoon kun ilmoitin että oma perseeni on levinnyt, täytyy ostaa uusia housuja. Muusia, 3 nakkia, sipsiä, dippiä ja karkkia? Tuohan olisi vasta se "ensimmäinen aamiainen" täällä suunnassa o.O
PoistaToivottavasti saavutat tavoitteesi!!! Toivon todella. Itse olen jo melkein tavoitteessani. Olen 175 ja pian 50kg. Tiedän että pystyt siihen💕
VastaaPoistaTsemppiä elämään ja sun ei tosiaankaa piä laihuttaa enää yhtää! :)
VastaaPoistaVouuu sähän kirjotat mielenkiintoisesti! Jään seurailemaan anonyyminä (: Mutta hei, mun mielestä sun ei tarvisi laihtua enää yhtään.. Tietenkin jos itse haluat, niin anna mennä vain. Kunhan ei mene liiallisuuksiin :/
VastaaPoistahttp://tavoitteena-mahdottomuus.blogspot.fi/